Hyvä lastenmusiikki koskettaa lasta

Säveltäjä-pedagogi Soili Perkiön lastenmusiikkia lauletaan ja soitetaan ympäri Suomea niin muskareissa, kouluissa kuin kodeissakin.

Vuodesta 1995  Perkiö on toiminut lehtorina Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla, jossa hänen vastuualueenaan on tulevien musiikkileikkikoulunopettajien kouluttaminen.

Perkiön mukaan hyvän lastenmusiikin lähtökohta on se, että musiikki koskettaa lasta.

-Lapsen korvat eivät itsestään avaudu monenlaiselle musiikille. Arjessa oleva musiikiympäristö on musiikillisen äidinkielen hahmottamisen ja oppimisen pohja. Jos lapselle syötetään vain yhdenlaista musiikkia, hän oppii ymmärtämään ja kuulemaan vain sitä. Jos lapselle taas annetaan mahdollisuus kuunnella monipuolista musiikkia, hän on myöhemminkin avoin monenlaiselle musiikille. Sitä kautta on myös mahdollista löytää jotain itsestään, omia tapoja musiikilliseen ilmaisuun.

Perkiö onkin huolissaan siitä, minkälaisessa musiikkitodellisuudessa tämänpäivän lapsi elää. 

-Ympäristössä soiva musiikki on usein täynnä nopeita ja kovia ääniä. Kotona voi olla  yksi tai useampi äänilähde auki useita tunteja päivässä. Lapsen herkkä hermosto aktivoituu nopeatempoisesta musiikista, lapsi uupuu ja käy levottomaksi kun ei saa kotonakaan rauhoittua. Hermoston rauhoittuminen tarvitsee hiljaisuutta tai rauhallista musiikkia.

Myös median merkitys on tänä päivänä ytimessä. Tv:n kautta asiat tulevat tutuiksi, lähelle ja merkityksellisiksi.

-Lastenmusiikille ei ole tv:ssä aikaa eikä radion soittolistoilla ole lastenlevyjä. Miten vanhemmat osaisivat valita hyviä lastenlevyjä, kun niitä ei kuule missään eivätkä ne pääse tavaratalojen levyhyllyille. Hyvää lastenmusiikkia tehdään Suomessa, mutta mikä olisi sen tie koteihin?

Lastenmusiikkia lastenmaailmasta

Perkiö muistuttaa, että kun tehdään musiikkia lapsille, pitää aina olla ajatus mukana, miksi ja mitä.

- Lapsi on tunteva, aistiva, täysi ihminen. Lapsille tehdyn musiikin on oltava siis kiinnostavaa, siinä pitää olla sävyjä, särmää ja energiaa, mutta myös hiljaisuutta, aikaa ja rauhaa.

Perkiön omien lastenlaulujen ydinajatus on se, että ne ovat laulettavia. Rytmi syntyy puheesta, kertaukset ja hokemat tuovat kielen riemun loruiluun. Sitten syntyy melodia ja sen jälkeen sointivärit yhteydessä runon sävyihin.

Lastenlauluissa pitää olla rytmiä, leikkiä, huumoria ja toistoja. Perkiö painottaakin hyvän tekstin merkitystä.

-Tekstien pitää olla monipuolisia, aistivoimaisia ja värikkäitä, jotta saadaan herkästi ja vahvasti tuntevia, kuulevia ja ymmärtäviä ihmisiä. Laulujen tekstien kautta rakennetaan tulevaa.

Melodiat voivat olla hyvin monennäköisiä. On väärin kuvitella, että lastenlaulun tarvitsisi olla yksinkertainen ja helppo. Sovituksissa Perkiö jättäisi kuitenkin tilaa lapsen mielikuvitukselle. 

-Hyvässä lastenmusiikissa on tilaa lapsen leikille, ilmaisulle, omalle tavalle kuulla ja kokea. Siinä on liikettä, energiaa ja tarinaa. Erilaisille tunnetiloille tarvitaan aikaa, omaa tilaa.

Yhdessä tekemisen voima

Perkiö puhuu varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä. Äänet, liikkeet ja rytmit ovat musiikillisen kokemisen peruselementtejä, joiden piirissä olemme jo ennen syntymäämme. Pienelle lapselle musiikillinen vuorovaikutus on kosketusta, liikettä, laulua, lorua, soittoa.

Kun lauletaan tai loruillaan, sekä aikuisen että lapsen oikea aivopuolisko eli ”tunneaivot” ovat aktiivisena. Silloin luodaan tunnesidettä. Perkiö toivoisikin koteihin enemmän yhteisiä musiikkihetkiä.

-Parasta mitä lapselle voi tarjota on yhdessä tekeminen: kuunnellaan yhdessä musiikkia, lauletaan vaikka automatkoilla ja käydään konserteissa. Yhteisissä musiikkihetkissä on upeaa energiaa: yhdessä tekemisen tunnetta ja tunnelmaa, yhteisessä rytmissä olemisen voimaa! 

Perkiön sanoin musiikki on turva. Jo kohdussa kuulemme äidin sydämen sykkeen ja se antaa meille turvan. Musisointihetkissä voi olla monenlaisia tunnelmia, mutta aina turvan sisällä. Yhteisistä musiikkihetkistä voi myös myöhemmin elämässä ammentaa turvallisuudentunnetta: musiikin tuottaman muistijäljen merkitys on suuri.

-Kun musiikin on joskus kohdannnut vahvasti, alkuperäinen tunne palaa mieleen, kun musiikin kuulee uudestaan. Jos näitä turvallisia muistijälkiä jää lapsuudesta, silloin erilaisten tunteiden kohtaaminen eri elämänvaiheissa ei ole pelottavaa.

Perkiö peräänkuuluttaa myös päivähoidon ja kodin yhteistyötä. 

-Vanhemmat voisivat kysellä, mitä päivähoidossa on laulettu, ja saisiko niitä lauluja kotiin. Toisaalta myös kotona laulettuja lauluja voisi opettaa päivähoitoväelle. Siten rakentuu eri sukupolvia yhdistävä yhteinen laulusto.

.....

Kysyessäni Perkiön omaa lempilastenlaulua lapsuudesta, vastaus tulee välittömästi, silmät loistaen:

-“Pikkulintu riemuissaan – laulaa, laulaa, laulaa aina vaan!” Sellaista elämä voisi olla!

Hanna Kangasniemi, teksti